Home,  New York,  Travel

Niin mikä Suomi-ikävä?

Heipä hei pitkästä aikaa. Kesä on kulkenut ohi kuin hujauksessa ja nyt kirjoittelenkin jo koti-Suomen kamaralta. Kevät New Yorkissa oli kaikessa epätäydellisyydessään täydellinen kokemus: itkut sekä onnesta, että ikävästä ja sangen eriskummallisista kokemuksista tulivat tutuksi. Unelma kävi toteen ja luottamus omaan pärjäämiseeni kasvoi. Kaupungista tuli entistäkin rakkaampi ja ikävöinkin takaisin päivittäin. Samalla on kuitenkin osannut taas arvostaa jokaista pientä yksityiskohtaa meidän hyvinvointivaltiossa, kuten tuttua kaupassakäyntiä ja muuta mukavaa Suomi-kokemusta, joita kohtaan ikävä kasvoi suunnattomasti kevään aikana. Palasin Suomeen jo muutama kuukausi sitten, käytyäni ensin pienen mutkan aistimassa Etelävaltioiden tunnelmaa New Orleansissa, Louisianan osavaltiossa. Olipahan muuten mielenkiintoinen reissu, ja vieläpä ensimmäinen soolo-sellaiseni, siitä lisää myöhemmin!

Löysin blogini kätköistä muutaman luonnoksiin jääneen kirjoituksen, jota olin alkanut työstää vielä Nykissä ollessani. Ajattelin julkaista tähän väliin sieltä pienen muistelon, joka palautti mieleen monta asiaa… Näin olin silloin kirjoittanut:

Salmiakkipurkka, ranch-rippi, ruisleipä ja Oltermanni. Siinäpä muutama monista, mitä ikävöin Suomesta (perhe ja kaverit – tekin ootte ihan kivoja). Tänä keväänä oon viettänyt pisimmän ajan ulkomailla kuin koskaan aiemmin, joten nyt puolivälin jälkeen lienee hyvä listata, mitä hieman eriskummallisia asioitakin erityisesti kaipaan kotoa.

On tullut mietiskeltyä erityisesti…

  • sitä, että suihkusta tulee kuumaa vettä (ei huolta äiti, kyllä täällä lämmintä kuitenkin saa).
  • tuttuja ruokakauppoja, joista löytää tarvitsemansa aina samoilta paikoilta ja hinnat eivät suuremmin yllätä (miten Prismaa ja Lidliä voikin yhtäkkiä ikävöidä??).
  • sähköhelloja, joiden takia ei tarvitse pelätä aiheuttavansa jollekin kaasumyrkytyksen. Don’t take them for granted.
  • juurikin sitä Oltermannia. Muutaman muunkin juuston voisin mainita.
  • omaa tilaa. Kaupungilla liikkuessa mua eivät väkijoukot täällä häiritse vaan ennemmin nautin niiden keskellä kulkemisesta, mutta huomasin vasta kaipaavani auton rattiin tyhjälle pohjoisen maantielle, jossa läsnä ovat vain sinä, metsä, tie ja musiikki.
  • sitä, kun Mummi kysyy kolmannen kerran jos haluaisit kuitenkin jotakin syötävää, vaikka olet juuri syönyt ja ihan täynnä.
  • kevättalvisia lenkkejä merenjäällä, kun lumi narskuu jalkojen alla ja rakas koirani juoksee innoissaan eteenpäin. Tämäkin taitaa viitata oman tilan kaipuuseen.
  • kiireettömyyttä. Liikennevaloissa odottaminenkin voi kai joskus olla ihan ok. 😀
  • sitä, että samassa kaupungissa asuvan ystäväsi luo tai vaikkapa shoppailupaikoille matkaaminen ei vie vähintään tuntia.

Edellisillä Amerikan reissuilla myös maan erilaiset vessat ja korostettu tippikulttuuri ovat päässeet mietityttämään toden teolla, mutta niihin ja muihin “kummallisuuksiin” on tällä kertaa ehtinyt jo tottua.

Näiden mietteiden jälkeen ehtikin tapahtua vielä vaikka ja mitä; turhautumista sangen erikoisiin asumiskuvioihin, muutto, reissuja pariin eri kohteeseen, turhautumista myös noihin väkijoukkoihin (joita yleensä rakastan), paraateja ja mielenkiintoisia illanviettoja, sekä paljon paljon muuta. New Yorkista ikävöimieni asioiden luettelo ansaitseekin sitten myös oman postauksensa.

Kiitos tästä upeasta keväästä rakas lempparikaupunkini ja reissussa tapaamani hyvät tyypit, toivottavasti näemme jälleen pian <3

Ja kiitos ihana koti-Suomi ja rakkaat, että otitte minut takaisin lämmöllä. Teidän kanssa on hyvä olla <3

//English: Feels good to be back home, but missing New York every day. Greatful for the experience and for those who waited for me at home <3 and oh, Finland is the best country in the world.

2

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *