• New York,  Other,  Travel

    Update

    Hei taas! Kirjoitustauko venähtikin hieman pidemmäksi, mutta haluaisin sanoa, että tällä kertaa minulla on siihen hyvin painava syy. Sain nimittäin ihania vieraita Suomesta asti peräti kolmen satsin verran, kun vanhempani, ystäväni sekä poikaystäväni vierailivat New Yorkissa, kaikki peräjälkeen 🙂 Sanoisinkin, että syy hiljaisuuteen on siis ollut erittäin positiivinen!

    Kaksi kuukautta unelmieni kaupungissa on vierähtänyt siivillä. Paljon on nähty, mutta paljon vielä kokematta. Suurimmat muutokset olen ehkä kliseisesti huomannut minussa itsessäni, sekä ajattelussani. Olen aina viehättynyt New Yorkin väenpaljoudesta, joka tuo mukanaan sen, että teetpä sitten melkein mitä hyvänsä, sovellut kuitenkin aina massaan. Kukaan ei kiinnitä sinuun sen suuremmin huomiota, se on lähes varmaa. Toki olen aina ymmärtänyt, että tämä asia tuo mukanaan myös huonot ja traagiset puolensa, mutta nyt pidemmän aikaa kaupungissa viettäneenä olen saanut todistaa niitä kerta toisensa jälkeen sangen läheltäkin. Kaupungin varjopuolista voisi varmasti kirjoittaa useammankin teoksen, mutta koska tarkoitukseni on pitää blogi positiivissävytteisenä, keskityn täällä sen aurinkoisemmalle puoliskolle. Ajattelinkin seuraaavaksi listata hieman kuluneen viikon tapahtumia.

    Viime aikoina olen…

    • oppinut, miltä koti-ikävä toisella puolen maapalloa oikeasti tuntuu
    • ymmärtänyt ehkä vielä entistäkin paremmin kuinka tärkeitä läheiset ihmiset mulle ovat
    • maalannut taulun ensimmäistä kertaa ikuisuuteen
    • kääriytynyt glitteriin ja päätynyt keskelle mystisiä bassorytmejä
    • päätynyt osaksi venäläisen juhlapyhän viettoa, vieläpä tanssien
    • ihastellut katutaidetta
    • luistellut Central Parkissa ja tehnyt muita ihania turistijuttuja
    • todistanut useampaan kertaan tuota ihmispaljouden tuomaa järkyttävää välinpitämättömyyttä
    • turhautunut hitaista ihmisistä ja sunnuntaikävelyiden viettäjistä
    • …viettänyt muutamia sunnuntaikävelyitä itsekin 🙂
    • liikuttunut St. Patrick’s Dayn iloisista paraati-ilmeistä
    • tehnyt löytöjä second handeistä sekä outleteista
    • syönyt yhden parhaimmista ravintolaillallisista ikinä sekä muutenkin nauttinut ihanista ruokakokemuksista
    • ihastellut Washingtonin monumentteja
    • todennut, että ehkä jopa minä saatan joskus kaivata taukoa kaupungin sykkeestä
    • …ennen kaikkea nauttinut ajasta rakkaiden ihmisten kanssa.

    Lisää näitä kokemuksia tulossa bloginkin puolelle piakkoin, stay tuned!

    Terkuin,

    4
  • New York,  Travel

    Morningside Park & Columbia University

    Tiedättekö mikä on turhauttavaa? Olla unelmien kaupungissa, mutta jo toistamiseen kipeänä neljän seinän sisällä. Palataan siis parin viikon takaisiin seikkailuihin, kun uusia ei vielä ole niin paljon valitettavasti päässyt kertymään.

    New York on siitä ihan uskomaton paikka, että vaikka täällä vierailisi kuinka monta kertaa, nurkan takaa voi aina löytää jotain uutta. Vaikka vietän täällä tänä keväänä pidemmänkin aikaa ja kaupunki on jo entuudestaan tuttu, en usko, että tulen silti kokemaan puoltakaan sen tarjonnasta. Ensimmäisenä viikonloppuna Nykissä löysin ensimmäistä kertaa tieni Morningside Parkiin sekä Columbian yliopistolle. Kameraa ei tällä reissulla ollut mukana, mutta onneksi kännykällä sai ikuistettua hieman maisemia.

    Koska Morningside Park kohoaa ylöspäin, portaiden kipuamisen jälkeen pääsee ihastelemaan maisemia kohti Manhattanin keskiosia. Puisto sijaitsee läntisellä ylä-Manhattanilla ja se on kapea, mutta pitkä. Sen alaosasta löytyy urheilukenttiä sekä lasten leikkikenttiä ja aurinkoisella ilmalla puisto täyttyy lenkkeilijöistä ja koiranulkoiluttajista.

    Kun nousee portaat ylös ja jatkaa matkaa vielä pari korttelia, päätyy sopivasti kuvaukselliselle Columbian yliopiston kampukselle. Kampusalueella voikin sitten harrastaa people-watchingia (oliskohan tällekin jokin järkevä suomenkielinen ilmaisu) ja nähdä opiskeiljoiden kiiruhtavan luentosaleihin sekä kirjastolle. Hieman tuli jopa ikävä omalle kotiyliopistolle tunnelmaa aistiessa!

    Jos satut vierailemaan ylemmällä Manhattanilla esimerkiksi Harlemissa, Columbian yliopiston sekä Morningsiden puiston voi hyvin yhdistää matkan varrelle. Tämä kyseisen viikonlopun reitti alkoikin Harlemista 125:n kadun metropysäkiltä, suunnaten sieltä hiljalleen alaspäin.

    Terkuin,

    3
  • New York,  Style,  Travel

    New Yorkin muotiviikot

    Mulla on aina ollut pienenä haaveena sattua johonkin maailman kiehtovista suurkaupungeista muotiviikkojen aikaan. Suuremman mittakaavan haaveena tietysti olisi päästä joskus näkemään itse näytöksiä, mutta olen tyytynyt toistaiseksi unelmoimaan vain näyttävien, upeiden näytöksiin osallistuvien fashionistojen bongailemisesta kadulla. Niinpä olinkin todella innoissani, kun huomasin olevani New Yorkissa myös muotiviikkojen aikaan!

    Eräänä kauniina sunnuntaina lähdin kävelylle suunnaten kohti SoHoa ja erästä näytöslokaatiota. Onnekseni satuinkin paikalle juuri näytösten välissä, jolloin alue täyttyi kuvattavista fashionistoista, heidän avustajistaan sekä lukuisista kuvaajista. En ollut kuvitellut olevani näin onnekas, siksi minulla ei edes ollut oikeaa kameraani mukana. Kiertelin aluetta ihaillen kuvaajia sekä poseeraavia malleja. Hetken aikaa tarkkailtuani uskaltauduin lähestymään kauniiseen violettiin jakkupukuun pukeutunutta tyttöä, joka ennen kuin ehdin edes avata suutani pyysikin minua ottamaan hänestä kuvan ja avustamaan hetken. Lupauduin tähän mielelläni, olinhan aikonut juuri kysyä saisinko ottaa hänestä asukuvan 🙂


    Tämän jälkeen rohkaistuin pyytämään myös muutamalta muulta inspiroivalta kasvolta luvan kuvaamiseen. He olivat oikein mielissään ja toivoivat tietysti näkyvyyttä esimerkiksi Instagramissa. Voi miten harmitti, että ei ollut oikeaa kameraa mukana, kuvauslokaatio sekä kohteet olivat nimittäin aika upeita. Toivotaan, että tunnelma välittyy kuitenkin näistä iPhone-räpsyistäkin!

    Instagram: @julian__luckett
    Instagram: @noahsachss
    Instagram: @cvazzana

    Näissä kuvissa Caroline Vazzana, “real life Carrie Bradshaw:ksi” kutsuttu Making it in Manhattan -sivuston perustaja sekä kyseisen kirjan kirjoittaja. Suosittelen seuraamaan!

    Hetken ympäristössä pyörittyäni totuin vilskeeseen ja huomasin, miten hyvä yhteishenki joukossa vallitsi. Kuvaajat neuvoivat toisiaan ja kommunikoivat kuvattavien kanssa saumattomasti, vaikka toki pientä kiirettä ja painetta kuvien onnistumisesta oli havaittavissa kaikilta osapuolilta. Ammattimaisuuden huomasi selkeästi! Porukka oli myös lämminhenkistä ja monet alkoivat juttelemaan kanssani, muutama kysyi ketä olen avustamassa ja rohkaisi jopa ottamaan enemmän kuvia näin mahtavan tilaisuuden sattuessa 🙂

    Jos satut suuntaamaan kaupunkiin muotiviikkojen aikaan, suosittelen ehdottomasti näytöslokaatioiden ympäristöjen tsekkaamista!

    Terkuin,

    // English: New York Fashion Week was really something! A few weeks ago I headed towards SoHo and a certain NYFW runway show location, where I ran into loads of photographers and fashionistas who had just attended a show. It had always been a small dream of mine to be in a metropolis like New York during Fashion Week. Luckily I managed to arrive to SoHo perfectly on time and got to take pictures and assist these gorgeous people. Too bad I wasn’t prepared with my real camera, but I guess these iPhone pics will do for now! It was quite an experience.

    5
  • New York,  Travel

    Chinese New Year

    Kevät on osoittautunut erinomaiseksi ajaksi asua New Yorkissa: täällä tapahtuu todella paljon! (Okei, niin tietysti aina, mutta tälle ajalle tuntuu sattuvan erityisen paljon kivaa nähtävää) Tänä viikonloppuna kaupungin kiinalaiset korttelit valtasi kiinalaisen uuden vuoden paraati, joka kulki ensin alas pitkin Mott Streetiä palaten sitten takaisin ylemmäs pitkin Chrystie Streetiä. Olin jo etukäteen päättänyt käydä kuvaamassa paraatia. En päässyt lähtemään ihan yhtä ajoissa kuin olin suunnitellut, joten näin vain paraatin loppuosaa, mutta en joutunut pettymään; kokemus oli todella mielenkiintoinen.

    Aluksi löysin tieni eteläisemmän Chinatownin pieniin kortteleihin, jotka tulvivat ihmisiä: väenpaljous oli jopa hieman ahdistavaa. Eräs väkijoukko myös joutui “jumiin” aitojen väliin ja alkoi huutaa poliisilta apua, että he avaisivat aidat. Poliisit vain hetkauttivat olkapäitään todeten, etteivät voi avata portteja.

    Onneksi löysin kuitenkin hieman väljemmille vesille, josta myös näin paraatia lähempää. Jos joskus satut Nykiin paraatin aikoihin, voin ainakin tämän kokemuksen perusteella suositella Kimlau Squarea tähyilypaikaksi.

    Olin odottanut paraatilta todella näyttäviä ja suuria asuja sekä värikkäitä lohikäärmeitä. Niitä toki näkyikin, mutta ei ehkä aivan niin suuressa mittakaavassa. Paraati ei myöskään ollut niin tiivis kuin kuvittelin, liikennejärjestelyjen vuoksi osallistujien välillä oli melko pitkiäkin taukoja. Kaikista parasta oli kuitenkin nähdä paraatiin osallistuvien onnelliset ilmeet ja iloiset uudenvuoden toivotukset, heidän tunnelmansa todella nousi kattoon, mitä olikin aivan liikuttavaa seurata 🙂

    Lopuksi tietysti suuntasin myöhäiselle lounaalle Chinatownin erääseen kiinalaiseen ravintolaan. Sellaisia tunnelmia tällä kertaa!

    Terkuin,

    // English: So last weekend I went to Chinatown to see the Chinese New Year Parade 2019! The neighbourhood was filled with happy and dancing parade participants, as well as a bunch of travellers and New Yorkers who had arrived to see the parade. It was hectic but definitely worth the while!

    5
  • Other,  Travel

    Missä mennään?

    Ai että missäkö mennään? Noh – New Yorkissa tietysti.

    ”Tietysti” on kyllä täysin liioiteltu ja absurdi ilmaisu tässä yhteydessä – jos tässä kaupungissa olisi jotenkin helppoa viettää aikaa tai tänne päästä, minua ei varmaan juuri Suomessa näkyisi 😉 Tällä hetkellä se on onnekseni kuitenkin totisinta totta: vietän hieman yli kolme kuukautta unelmieni kaupungissa opintoihini liittyvän harjoittelun parissa. En voi valehdella, etteikö tämä olisi itselleni täydellinen dream come true, olen aina haaveillut Nykissä asumisesta ja työarjen kokemisesta Manhattanin vilinässä, mutta viisumien ja järjestelyiden haastavuuden vuoksi haave on tuntunut kaukaiselta, ellei jopa mahdottomalta.

    Saavuin Nykiin viime viikolla, ensimmäinen viikko alkaa siis hiljalleen olla paketoituna. Olen jälleen rakastunut kaupunkiin uudelleen ja näiden päivien jälkeen alan jopa taas tuntea täällä olemisen jotenkin todelliseksi – yleensä kun ensimmäiset päivät menevät aina ”olenko oikeasti täällä” -sumussa. Ennen kaikkea on mahtavaa huomata, että kaupunki ja asumukseni tuntuu jo kodilta. Harmikseni olen ollut hieman kuumeinen ja sen vuoksi joutunut viettämään iisimpiä päiviä sisätiloissa, mutta toivottavasti arki lähtee sekä töiden että kaupungissa seikkailemisen suhteen pian käyntiin täydellä teholla.

    Entäpä New York helmikuussa? Aiemmat vierailuni ovat suuntautuneet kaupunkiin lähes poikkeuksetta talvella, jolloin onkin ollut todella kylmä. Tämän varjolla varauduin untuvatakilla, villakangastakilla sekä muutamalla muulla vaihtoehdolla, jotta kylmä ei varmasti pääsisi yllättämään ja pääsisin tutkimaan kaupungin kulmia lämpimin varpain. Ensimmäiset päivät olivatkin todella kylmiä, -15 tai -10 asteen pakkaset tuntuvat kaupungin pilvenpiirtäjien läpi ujeltavassa viimassa vieläkin hyytävämmiltä (vaikka Suomessa olikin juuri koettu ainakin -25 celciusta). Yritä siinä sitten seikkailla ulkona! Noh, onneksi olin varautunut. Tänään taas, vain muutama päivä pakkasten jälkeen, todistin +18 asteen lämpötilaa sekä aurinkoista päivää: lämpötila siis todella voi vaihdella lähes 40 celciusastetta! Tästä päästäänkin siihen, että on lähes mahdotonta antaa vinkkejä mitä Nykin matkalle kannattaisi pakata juuri nyt, kerrospukeutuminen (ja okei myös se untuvatakki) sekä sääennusteiden tutkiminen aamuisin taitaa vain olla se avain. Muuta helmikuusta: Restaurant Week, Fashion Week, Valentine’s Day, pian myös St. Patrick’s Day.. kaupungissa todella tapahtuu!

    Seuraavien kuukausien ajan tavoitteena olisi herätellä blogia henkiin paremmalla postaustahdilla ja toivottavasti mielenkiintoisilla (varmasti hyvinkin NYC-painotteisilla) kirjoituksilla. Jos ne kiinnostavat sinuakin, niin pysy ihmeessä kuulolla!

    Terkuin,

    7
  • Style

    Basket bag

    Moikka taas! Mun on jotenkin vieläkin hieman vaikea sisäistää, että nyt on syksy. En tiedä miksi; tänä vuonna saatiin nauttia kesästä erityisen pitkään, yleensä syksy on “yllättänyt” jo aiemmin. Eilen kuitenkin satoi jo lunta, aika menee ihan liian nopeaa. Tuntuu, että oon kokonaan ohittanut ihanan välikauden, jossa hempeämmät välikausitakit ja syksyiset bootsit pääsevät pukeutumisessa kerrankin esille. Tämä johtuu kyllä osittain omasta flunssailustani, joka on hieman rajoittanut menemisiä.

    Anyway, halusin pienen tahattoman postaustauon jälkeen tulla esittelemään uuden ostokseni. Syyskuun alussa lähdimme tyttöporukalla kesän lopetusreissulle Portugaliin maistelemaan ihania viinejä ja nauttimaan Douron laakson maisemista. Reissusta kirjoittelenkin ehdottomasti vielä lisää : )  Olin suunnitellut matkalle muutamia asukokonaisuuksia, joiden näin sopivan Portugalin maisemiin ja tunnelmaan. Harmittelin tuolloin, että en omistanut vielä korilaukkua tai muuta punottua laukkua, joka on trendannut jo pidemmän aikaa ja jollaisesta olen haaveillut. Hieman ennen matkaa vilkuilin vielä netin valikoimaa sekä muutamia kirppiksiä, kuitenkin tuloksetta. Tällä kertaa kävi kuitenkin onni kuitenkin onnettomuudessa – reissusta löytyikin juuri täydellinen yksilö!

    Tämä suloinen kesälaukku osui silmiini viimeisenä lomapäivänämme Portossa, juuri kun mietin meneekö matkalaukkuni vielä kiinni tai kuinka pahasti se ylittää koneen painorajoitukset. Kävelimme sattumalta pienen käsityö/design-liikkeen ohi, jonka ikkunassa laukku komeili, viimeisenä malliaan. Kauppa oli muutenkin todella suloinen, en millään muista sen nimeä, mutta se löytyi Porton joenvarren bulevardilta lähteviltä poikkikaduilta. Siltä puolelta, jonka täyttivät turistien suosimat ravintolat, ei paremmalta (tästäkin lisää myöhemmin : D).

    Laukku pääsi käyttöön heti tuona viimeisenä lomapäivänä dinnerille, lisäksi olen piristänyt sillä monia alkusyksyn asuja täällä kotosallakin. Uskonkin, että tälle kaunokaiselle tulee vielä paljon käyttöä. Voi kuitenkin olla, että joudun kohta pakata laukun talviteloille odottamaan ensi kesää, se kun ei valitettavasti ole kovin käytännöllinen esimerkiksi toppatakkiasuissa.. Niitä odotellessa, huh.

    Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

    Terkuin,

    //English: Introducing my new find from Porto, Portugal: a super cute basket bag! I had been dreaming of one for quite long now, and since the trend seems to have come to stay (at least for now) and this was really special, there was only one option; to take it home. I found this one from a designer/hand crafts -store near the river in Porto. Portugal pics coming soon! : )

    9
  • Travel

    Senja ja Segla, Norja

    Blogi on muuttanut! Uuteen osoitteeseen lisää kirjoituksia TÄSTÄ:
    https://www.rantapallo.fi/coloringtheworld

    Viime vuoden tapaan suuntasimme siis myös tänä kesänä Norjaan. Tällä kertaa pääkohteeksi valikoitui Senjan saari pohjoisessa, hieman Lofooteista itään. Lähdimme matkaan tiistaina aamulla n. klo 8 aikaan ja palasimme perjantaina, viimeisen yön vietimme Suomen Lapissa poikaystäväni perheen mökillä. Reissu oli siis jälleen tehokas ja melko nopea, mikä tuntuu olevan meidän matkoille jo vähän tyypillistäkin.

    Edellisessä postauksessa kirjoitinkin Tromssasta, jonne matkustimme ensimmäiseksi päiväksi ja yöksi. Seuraavana aamuna suuntasimme aamiaisen jälkeen Senjan saarelle. Matka Tromssasta oli noin parin tunnin mittainen. Matkan olisi voinut tehdä suoraan pohjoista reittiä, jolloin osa siitä olisi taittunut lautalla. Koska olimme budjettireissulla ja lauttamatka olisi maksanut selvitysteni perusteella n. 35 euroa henkilöltä, päädyimme kiertoreitille. Tämä tie ei kuitenkaan ollut sen pidempi ajallisesti ja myös sen varrelta löytyi kivoja maisemia, joten voin suositella myös hieman eteläisempää reittiä, joka kiertää saarelle Finsnesin kautta.

         

    Tungeneset (alla) oli ensimmäinen kohde Senjan suositulla näköalareitillä. Näköalapaikalle kulkee norjalaiseen tyyliin erittäin siisti puinen reitti, jonka kautta pääsee astelemaan mahtaville kiville ja katselemaan upeita vuoristoja, joiden huiput kulkevat siksakkia. Ensimmäisen päivän maisemat ovat pilvisiä, mutta mielestäni niissä on silti jotain maagista. Toisena päivänä, kun oli aurinkoista, ajoimme oikeastaan lähes saman reitin matkatessamme Seglalle, joten siksi nämä eroavaisuudet kuvissa : )

    Seuraavana reitillä saavuimme Bergsbotniin; toiselle upealle paikalle, jonne oli rakennettu näköalakieleke.

    Reitin varrelta löytyy myös “kultainen vessa” : D

    Näiden jälkeen ajoimme reitin takaisin ja jatkoimme matkaa hieman länteen, kohti Hamn i Senjaa; lomakeskusta, josta olin nähnyt kauniita kuvia. Aloimme myös olla nälkäisiä, joten paikan tarjoama lohikeitto houkutteli. Ajoimme pihaan ja ihastelimme mahtavia mökkejä ja kaunista päärakennusta. Lohikeittohaaveet kuitenkin jäivät ja suuntasimme etsimään edullisempaa ruokapaikkaa vielä enemmän lännestä. Päädyimme Gryllesfjordin kylään, jossa söimme lohiannokset Skreien Spiseri -nimisessä ravintolassa. Ne maittoivat tässä vaiheessa ihan hyvin, mutta en nyt välttämättä suosittele sinne asti matkustamaan : )

     

    Yövyimme Tranoybotnissa, joka oli saaren eteläosassa, eli sinne oli hieman ajomatkaa näiltä näköalapaikoilta ja vuorelta, jonne kiipesimme. Leirintäalue nimeltään Norwegian Wild oli täysin “keskellä korpea” mutta ihanasti rannalla ja pidimme siitä. Olimme varanneet Bookingin kautta pienen suloisen mökin (halvin mahdollinen, n. 50e) ja yövyimme siellä oikein tyytyväisinä. Mökin varusteluihin kuului kerrossänky sekä pieni pöytä ja nojatuoli, tilaa oli suloisen leikkimökin verran.

    Leirintäalueen pihalta aukesi kaunis maisema

    Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Seglaa; vuorta jonka aioimme valloittaa. Ajomatka kesti noin tunnin ja nappasimme matkalta mukaamme ylinopeussakot (täysin tahattomasti, kun kumpikaan ei huomannut rajoituksen muuttumista) sekä kolme liftaria, jotka kulkivat myös samaan paikkaan. Voin muuten sanoa, että sakkoja kannattaa välttää Norjan puolella viimeiseen asti, siihen se meidänkin “budjettireissu” kaatui…

    Mainitsen tähän väliin, että en ole kummoinen kiipeilijä tai vaeltaja. Olen aikaisemmin kiivennyt yhdelle vuorelle, viime vuonna Lofooteilla, joten kokemukseni ovat täysin 100% aloittelijan ja keltanokkakiipeilijän mielipiteitä kahden vuoren perusteella. Tämä vuori oli luokiteltu eri paikoissa melko helpoksi tai hieman haastavaksi. Sitä se olikin ensimmäisen puoliskon verran, mutta loppua kohden mielipiteemme muuttui. Kiipesimme ylös n. 1,5 tuntia ja alas noin tunnin verran, pysähtyen molemmilla kerroilla levähtämään tai kuvaamaan aina kun siltä tuntui ja hieman pidemmin puoleen väliin (siinä olikin tasanne, josta hyvät maisemat). Tuon tasanteen jälkeen alkoi kiviselle huipulle vaeltaminen, jota täytyy kyllä ennemmin kutsua kiipeämiseksi. Eihän se alempaa näyttänyt korkealta, mutta senkin valloittamiseen kului toiset 45 minuuttia. Huippu oli todella jyrkkä, ja ehkä noin 3/4 vuoresta kuljettuamme aloin pelätä, etten koskaan pääse sieltä alas. Jos erehtyi kurkistamaan selkänsä yli, alkoi ainakin minua huimata aika hurjasti, vaikka en itseäni korkeanpaikankammoiseksi luokittelekaan. Tässä vaiheessa myös poikaystäväni alkoi epäröidä pääsemmekö huipulle asti, tai ainakaan takaisin alas, mikä kauhistutti minua entisestään : D

    Puolivälin tasanne matkalla Seglan huipulle

    Ylitimme kuitenkin itsemme ja lopulta paistattelimme Seglan huipulla! Napsimme kuvia, jonka jälkeen lähdimmekin äkkiä alaspäin, pelkäsin nimittäin alastuloa kaikista eniten ja sen vuoksi halusin lähteä suorittamaan sen heti, että pääsisimme takaisin puolivälin tasanteelle. Pakko myöntää, että tuolle matkalle mahtui huokauksia, luovuttamisajatuksia, liukastumisia, huimauksia sekä itkuisempikin välistoppi, mutta kyllähän sieltä lopulta alaskin päästiin!

    Käytännön asioista voisin mainita ainakin sen, että meillä ei ollut mitään kovin erityisiä vaellusvarusteita. Matka suoritettiin tavallisilla urheilutamineilla sekä lenkkareilla, minulla hieman paksummat mutta poikaystävälläni vain vaivaiset vanhat Nike Freet (!!), mistä olinkin kauhuissani ja lähes varma, että hän liukastuu vielä hengenvaarallisesti. Noh, samoilla kengillä hän valloitti vuoren myös Lofooteilla, joten pisteet kotiin kai siitä : D En siis väitä, että tälle vuorelle tarvitsee olla ammattimaisesti varustautunut, mutta vaelluskengistä tai paremmista lenkkareista olisi todellakin ollut hyötyä, sillä maasto oli viimeisellä neljänneksellä todella haastavaa. Kuten jo mainitsin, kiipeäminen ylös kesti n. 1,5 tuntia ja paluu tunnin. Yhteensä Seglan vaellusreissu vei meiltä pysähdyksineen, kuvaustaukoineen ja valmisteluineen 3-4 tuntia.

    Seglan valloittaminen kyllä kannatti, sillä maisemat huipulta olivat todella uskomattomat ja vuoren jyrkkää sivurinnettä katsellessa olo oli epätodellinen (ja erittäin huimaava). Okei, myönnän tähän väliin, että jäimme huipulta silti noin neljä metriä, sillä kurkistaessani pelosta tutisten viimeisen kiviröykkiön yli totesin, että se ei voi enää olla sen arvoista : D

    Seglan ja sakkoharmituksen jälkeen päätimme lähteä jo rauhalliseen tahtiin maisemia ihastellen ajamaan kohti Suomea. Senjalla teimme kuitenkin vielä pienen mutkan Husøyn saaren edustalta, ja se todella kannatti. Saari oli todella sympaattinen ja kuvauksellinen, nämä (alla olevat) ovatkin lähes lempiotoksiani koko reissulta! Suomen puolelle ylitimme rajan Kilpisjärvellä, ja pilvettömällä säällä maisemat olivat uskomattomat juuri ennen rajaa. Tuotakin reittiä Norjan puolelle voin siis totisesti suositella. Lähdimme Seglalta n. klo 17 aikaan ja olimme Kittilän liepeillä klo 2 maissa yöllä. Tuokin ajomatka sujui yllättävän kivuttomasti.

    Oletko itse käynyt Senjalla tai suositteletko muita kohteita Pohjois-Norjasta? Toivottavasti joku Norjan reissua suunnitteleva ehkä hyötyy postauksesta jonain päivänä, vastailen mielelläni myös kysymyksiin : )

    Terkuin,

    //English: This post is about our roadtrip to Norway this summer, our main destination was the island of Senja. We climbed a mountain called Segla and visited a famous “tourist route” in the North, which goes through Tungeneset, Ersfjord, Bergsbotn and Husøy.

     25

  • Travel

    Tromssa

    Terkut helteisestä pohjoisesta! Kotiuduimme pari viikkoa sitten Norjan autoreissulta ja kesälomatkin on nyt lusittu. Ajoimme poikaystäväni kanssa Tromssaan ja Senjan saarelle Pohjois-Norjaan. Norjan puolella vietimme kaksi yötä ja hieman alle kolme päivää. Kävin Norjassa ensimmäistä kertaa viime vuonna, kun teimme samantyylisen reissun, joka tosin suuntautui hieman kauemmas Lofooteille. Koska Lofootit oli siis jo kertaalleen “nähty” (okei, ainakin pieni pintaraapaisu niistä!), päätimme tänä vuonna sekä useiden suositusten vuoksi suunnata Senjan saarelle. Ensimmäiseksi yöksi varasimme majoituksen Tromssaan, jonne ajoimmekin melko suoraan. Kaupunki ei jättänyt erityisen järisyttävää ensivaikutelmaa, mihin vaikutti varmasti paljon myös sään pilvisyys.

    Saavuimme Tromssaan noin viiden aikaan ja käytimme loppupäivän keskustan aluetta kierrellen sekä tietysti ruokaillen, mikä kuuluukin aina oleellisesti meidän reissuihin : ) Olin alunperin suunnitellut, että kävisimme katselemassa maisemia Fjellheisenin vaijerihissillä (onko se sana?), mutta koska sää oli niin pilvinen ja budjettimme pieni niin jätimme tämän väliin, en usko että sieltä olisi tuolla kelillä nähnyt oikeastaan mitään. Yövyimme Scandic Grand Tromsø -hotellissa, joka oli perus Scandic-tasoa maittavalla aamiaisella sekä keskeisellä sijainnilla. Voin siis suositella, jos kaipaa hotellimajoitusta Tromssasta. Auton saimme pysäköityä läheiseen ostoskeskuksen parkkihalliin, yhden yön pysäköinnistä maksoimme hieman yli 20 euroa.

    Tämä pieni satama-alue oli mun suosikki koko kaupungista; värikkäät talot ja veneet sekä vuoret taustalla kuvastivat ihanasti norjalaista tunnelmaa.

    Tää kauppa oli tosi kiva! Hyviä merkkejä ja tietysti juuri alennusmyynnit. Jos tulet Tromssaan shoppailemaan, ihan must. Me ei oltu shoppailumatkalla, joten tyydyttiin ihastelemaan päällisin puolin, ja lisäksi löysin uuden (kaukaisen) laukkuhaaveen listalle…

    Tromssan keskusta oli melko pieni, näkymät veden äärellä olivat tietysti ihania, mutta tosiaan tuo pilvisyys vaikutti ainakin siihen, ettei kaupunki suoraan sanottuna näyttänyt kovin kauniilta. Ihan mukava norjalainen kaupunkikokemus silti : ) Kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys, “arktinen katedraali”, sijaitsi sillan toisella puolella. Ajoimme sen ohi, mutta emme kokeneet tarvetta käydä katsomassa sitä lähempää.

    Olimme tietoisia siitä, että Norjan hintataso on korkea, mutta suoraan sanottuna emme siitä, että niin korkea. Olimme tutkineet TripAdvisorista valmiiksi ravintolasuosituksia, ja päätyneet joko sushiravintola Suviin tai Kitchen & Table -nimiseen ravintolaan, joka sijaitsi hotellin toisessa kerroksessa. Pitkän ajomatkan jälkeen ei jostain syystä tehnyt mieli sushia, joten päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Paikalla kuitenkin järkytyimme, kun ravintolan hampurilaisannoksista (jotka olivat ainoita saatavilla) olisi joutunut pulittamaan hieman yli 30 euroa. Tämä ei ihan sopinut jo alunperin pieneen budjettiimme, joten päädyimme etsimään edes hieman kohtuuhintaisempaa vaihtoehtoa. Lopulta astelimmekin perheravintolan näköiseen Da Pinocchioon, joka tarjosi italialaista ruokaa. Myös pizzoista joutui maksamaan lähes poikkeuksetta 20 euroa, mutta onneksi ne olivat kuitenkin hyviä. Hintatasosta saimme järkyttyä kerta toisensa jälkeen myös pienillä “eväsostoksilla” ruokakaupoissa. Suosittelenkin varautumaan hyvillä eväillä ja ruoilla jo Suomen puolelta : D Harmi, että meidän eväsvarastomme eivät ihan koko reissulle riittäneet.

    Tromssan pysähdys jäikin meidän kohdallamme todella lyhyeksi, kun lähdimme jo seuraavana aamuna ajamaan kohti Senjaa. Emme siis kokeneet, että siellä olisi ollut meille enää enempää nähtävää. Jos matkailet Pohjois-Norjassa, voi Tromssa olla ihan potentiaalinen ja mukava kaupunkikohde tai yöpymispaikka, mutta ainakaan tämän pintaraapaisun perusteella en suosittele sinne matkustamista kovinkaan kauempaa.

    Senjan saaresta, vuorelle vaeltamisesta ja reitistämme kirjoittelen piakkoin erillisessä postauksessa, niitä voinkin todella suositella! : )

     

    Terkuin,

     

    // English: A few weeks ago we arrived home from our road trip to Norway! We started the trip in Tromsø and then continued to the final destination, the island of Senja. This post is about the day/evening we spent in Tromsø. The weather was really cloudy and a bit rainy, which might have affected our feelings about the city. It wasn’t that beautiful and we didn’t find very much to do, so we only strolled around the city and ate at a restaurant, then left the next morning. We were also quite surprised that the price level in Norway was that high, even though we already knew what to expect, at least a bit. I will later write about Senja, our route and mountains, which were amazing and definitely worth their own posts. -Vilma6

  • Travel

    Notting Hill & Portobello Market

    Huh, kylläpäs viime postauksesta ehtikin vierähtää aikaa! Täällä kuitenkin edelleen ollaan. En tiedä selittävätkö kirjoittelutaukoa töiden ja koulun loppukirit, alkukesän helteet vai juhannuksen vietto ja mökkeily, mutta aika on kyllä lentänyt kuin siivillä. Kirjoittaminen on pyörinyt mielessä koko ajan, joten tästä on nyt tarkoitus jatkaa taas tasaisempaan tahtiin.

    Palataan siis nyt kirjoittelun pariin, ja ensin Lontooseen, jossa vierailimme perheeni kanssa huhtikuun puolivälissä. Matkan alkuperäinen tarkoitus oli suoraan sanottuna jalkapallo (tosin ei niinkään allekirjoittaneen toimesta), mutta (onneksi) ehdimme parin päivän aikana nähdä ja tehdä myös muuta. Lontoo on yksi all-time-suosikkikaupunkejani ja vietinkin siellä kolme viikkoa ystäväni kanssa kielikurssilla, jolloin ehdimme koluta kaupungin lähes läpikotaisin. Monta paikkaa jäi varmasti kuitenkin vielä kokematta, ja yksi niistä – vielä varsinainen helmi – oli Notting Hill. Alue on tunnettu fotogeenisyydestään (sekä tietysti kuuluisasta leffasta) ja täyttänytkin mm. Instagramin kesäisillä kaduillaan ja värikkäillä taloillaan.

    Vietimme Notting Hillissä aurinkoista lauantaiaamua ja -päivää, jolloin lämpötilatkin kohosivat hellelukemiin (voitte vain kuvitella, että tässä asussa tuli kuuma). Kyseisen päivän kombona toimi pitkä vaaleansininen kauluspaita, oversized farkkutakki sekä raikkaan valkoiset farkut ja ikisuosikkini Furlan Metropolis Mini. Kengiksi valikoitui sekä kävelymukavuuden että pienen väripilkkunsa vuoksi burgundyt mokkaloaferit.

    Markkinaväkeä saapumassa paikalle

    Markkinoiden tunnelmaa

    Portobello Roadilla järjestetään markkinat, joiden pääpäivä on juuri lauantai. Tästä syystä alue kuhisi väkeä, ja markkina-alueella liikkuminen olikin välillä jopa haastavaa. Koska olimme aamusta liikkeellä, muilla Notting Hillin kaduilla sai kuitenkin ihastella tunnelmaa omassa rauhassa. Voin todella suositella markkinoilla vierailemista! Teimme ihania löytöjä äitini kanssa, paras valikoima oli erilaisissa asusteissa, käsitöissä ja taiteessa, antiikista puhumattakaan. Paras yllätyslöytö (jonka spottaamisesta voinkin kiittää äitiäni : )) pääsee varmasti esille tulevissa asuissa!

    Saavuimme Notting Hill Gaten metroasemalle, josta lähdimme ensin hieman Kensingtonin suuntaan kohti Hillgate Streetiä. Tältä alueelta löytyi juuri niitä ihania pieniä värikkäitä taloja, joiden kuvia netti on pullollaan. Sen jälkeen suuntasimme takaisin päin, kohti Portobello Roadia. Itse Portobello Roadin täyttivät juuri nuo paikalliset markkinat ja lukuisat pienet kahvilat ja putiikit. Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan kyseisen kadun poikkiteille, ainakin Landbroke Groven suuntaan, niiltä löysimme ainakin omasta mielestäni kauneimpia ja eniten “Lontoomaisia” näkymiä.

    Nämä kuvat ovatkin juuri Portobello Roadin poikkikaduilta. Meitä sattui aluetta tutkiessamme viihdyttämään paikallinen vanhempi mies, joka kertoi talojen hintojen pyörivän kahden miljoonan punnan paikkeilla ja valaisi myös niiden historiaa sekä julkkisasukkaita. Oli myös hauska sattuma, että hän oli aikoinaan viettänyt aikaa Suomessa.

    Notting Hillin arkkitehtuuri on niin kaunista, että erityisesti markkinoiden aikaan suosittelen varaamaan siihen tutustumiseen lähes puolikkaan päivän. Ainakin, jos on yhtään kuvausfriikki, sillä täällä täytyy todella pysähtyä jokaiseen kadunkulmaan ikuistamaan jotain : D Satuimme paikalle myös kukoistavaan aikaan, mistä olinkin todella mielissäni. Muutaman päivän tai viikon kuluttua kirsikkapuiden ja muiden kauniisti kukkuvien puiden kukat olisivat varmaan olleet jo pudonneet, sillä nytkin jo huomasi niiden olevan viimeisillään.

    Oletko vieraillut Notting Hillissä? Ihastuitko myös alueeseen? : ) Itse voin ainakin suositella siellä vierailemista täydestä sydämestäni!

    Terkuin,

    // A few months ago we visited London with my family. The original purpose of the trip was football, but (luckily : D) we had time to see something else too. London is a dear and familiar city for me as I’ve spent three weeks there on a language course. I hadn’t visited Notting Hill before, so this time it was a must. The area really charmed us with its beautiful architecture and the busy Portobello Market. We arrived to Notting Hill Gate underground station and went towards Hillgate street; an area that has those cute, little colorful houses. Then we continued to the opposite direction, towards Portobello Road, where the market is organized and very busy especially on Saturdays. Portobello Road’s cross streets were extremely beautiful. I can really recommend visiting, especially on a sunny day like this! -Vilma6

  • Style

    Tyylistä

    Siirrytään nyt hetkeksi hieman matka-aiheista. Ajattelin kokeilla kirjoittaa jostain mulle ehkä hieman henkilökohtaisemmasta; omasta tyylistäni. Teiniajoista lähtien oon ollut tosi kiinnostunut pukeutumisesta; vaihtuvista trendeistä sekä aikaa kestävästä tyylistä. Tämän kiinnostuksen herättivät yläasteaikoina juurikin muotiblogit, ja luojan kiitos niin kävi, muuten tässä pukeuduttaisiin varmaan edelleen Puman lippikseen sekä capreihin tai turkooseihin leggingsseihin (please don’t ask). Okei, ehkä ei sentään, but you might get the point. Vaikka sitä ei edeltävästä kuvauksesta ehkä uskoisi, tuonakin aikana mulle oli kuitenkin todella selvää ja tärkeää miettiä, mitä haluan pukea päälleni.

    Aloinkin nyt todella miettiä, millainen mun tyyli oikeastaan on? Kysymys osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska vastaus ei ole kovinkaan simppeli. Mun tyyli on jotain rentoa mutta ryhdikästä, tyttömäistä mutta joskus ronskiakin, arkista, joskus taas todellakin juhlavaa. Vaikka mulla ei ehkä ole ollut niin selkeää tiettyä omanlaista tyyliäni, oon aina tiennyt mitä haluan päälleni pukea, ja mitkä taas jättää kaupan rekkeihin roikkumaan. Tämän vuoksi onkin aika selkeää, mikä on ”mun näköistä” ja mikä ei; sitä kommentoivatkin usein myös perhe ja ystävät. Huomaan kuitenkin, että usein kaipaan pukeutumiseeni tiettyä kontrastia; vaikkapa juuri niiden tyttömäisempien sekä hieman ronskimpien elementtien yhdistäminen on usein mulle kaikista mielekkäintä. Tästä esimerkkinä miesten vanha oversized-farkkutakki, jonka haluan ehdottomasti aina yhdistää johonkin sirompaan, kuten söpöön laukkuun, kauluspaitaan tai mekkoon.

    Mun arkeen kuuluu olennaisena osana paikasta toiseen ja kolmanteen kulkeminen sekä multitaskaaminen, valitettavasti usein myös kiire. Siitä voin yleensä syyttää vain itseäni ja esimerkiksi sitä, että tykkään haalia itselleni hommia, enkä valitettavasti ole kovin aamuvirkku. Tämän (ja kiireisten aamujen) seurauksena mun arkipukeutuminen onkin useimmiten todella todella tylsää; erityisesti viime vuosina se on painottunut turvallisiin tummiin väreihin sekä farkku-pohjaan. Vaikka arjessa asuvalintani eivät siis loistakaan mielenkiintoisuudellaan, päin vastoin kaikkea muuta, mulle on kuitenkin tosi tärkeää, että nämäkin arkivaatteet sopivat omiin mieltymyksiini. Jonakin päivänä se saattaa olla kokomusta-asu farkkujen sekä t-paidan kera, toisena paksu jättimäinen villapaita ja roikkuvat korvikset, kolmantena taas mekko ja helmisukkikset. Saan ehdottomasti eniten iloa niistä päivistä, kun olen ehtinyt edes hieman panostaa asuuni, ja mikä tärkeintä; tunnen oloni kotoisaksi siinä. Blogin onkin tarkoitus toimia inspiraationa näihin päiviin ja heijastella niitä.

    Mitä tulee juhlavampaan ja erikoisempaan pukeutumiseen – se on ehdottomasti mun suosikkialuetta. Onko mitään ihanampaa, kuin päästä ajan kanssa valitsemaan ja miettimään asukokonaisuus, jonka pukea päälle tärkeänä päivänä? Myönnän siis ehdottomasti olevani ”tärkeämpien” asujen etukäteissuunnittelija, tästä kaverit voivatkin varmaan mut tunnistaa : D Mekot, hameet ja muut juhlavat kokonaisuudet ovat ehdottomasti mun suosikkeja, joten tällaisia spesiaalimpia asuja tulen varmaan blogissakin eniten esittelemään, harvoja kun taitaa kiinnostaa katsella tylsiä farkkukokonaisuuksia viikosta toiseen.

    Mun tyyliin kuuluu tietyt pysyvät kulmakivet esim. värien ja materiaalien puolesta, mutta mieltymykset vaihtelevat ehdottomasti myös trendien mukaan. Tämän hetken suosikkeja ovat (kyllä, edelleen) kellohihat, leveät lahkeet, koriste-helmet vaatteissa sekä oversized-takit. Tulevalle keväälle ja kesälle etsin kuumeisesti uutta kevättakkia sekä kesäisiä kenkiä (ehdotuksia otetaan vastaan). Oon myös löytänyt uuden innostuksen koruihin ja muihin asusteisiin. Kuten jo aiemmin oon saattanut päästä mainitsemaan, oon ihan parantumaton laukkufriikki. Mun mielestä täydellinen ja sopiva laukku voi tehdä koko asun, tai vähintäänkin parantaa sitä huimasti.

    Mulla on muutama suosikkimyymälä, mistä löydän eniten makuuni sopivia vaatteita. Suomessa nämä ovat iki-ihanat Vila, Mango ja Zara, joiden tarjontaan uskon monen muunkin turvautuvan. Ulkomailla suuntaan yleensä niihin liikkeisiin, jotka sillä hetkellä kiinnostavat eniten, niihin voi kuulua esim. Massimo Dutti, Zara ja River Island. Ulkomaisista mun silmää tyylillisesti miellyttävät ehdottomasti eniten All Saints (voisin oikeasti kotiuttaa varmaankin jokaisen vaatteen mallistoista) sekä ByMalina. Harmikseni molemmat kuitenkin yleensä asettuvat mun budjetin ulkopuolelle, enkä ole vielä päässyt kiikuttamaan yhtäkään merkkien tuotetta kassalle asti. Viime aikoina olen myös löytänyt erityisesti ulkomailta aivan ihania second hand -tuttavuuksia. Näistä löydöistä tuleekin aina paras mieli, sillä ne ovat yleensä uniikimpia ja tietysti edustavat ekologisempaa kuluttamista.

    Tähän loppuun kokosin pienen tyyli-moodboardin, joka kuvastaa sitä, millaiseksi koen tyylini “tunnelmaltaan”. Mun mielestä erityisesti matkustaessa on niin ihanaa päästä tarkkailemaan mielenkiintoisten ja erilaisten ihmisten tyylejä sekä ihan arkista pukeutumista. Tästä saan itse eniten inspiraatiota, ja olisikin mahtavaa esitellä muiden ihmisten tyylejä street style -tyyliin myös täällä blogissani, saa nähdä onnistuisiko se joskus!

    Tämän postauksen tarkoitus on kai olla pieni esimaku siitä, miten suhtaudun tyyliin ja pukeutumiseen. Voisinpa siis todeta, että innolla, ihailulla, sekä ehdottoman rennolla otteella!  : )

     

    Terkuin,

     

    // In English: This time I’m focusing more on my personal style. I tried to define my own style, but found it very difficult; it is relaxed but in a way also formal, girly with rougher elements and every-day, but also special. Still, I’ve always known what I want to wear, and what definitely not. That’s probably why it’s easy for me (and my friends and family) to know and define what clothes are “me”. My everyday outfits tend to be way too boring, mostly because I’m “always in a hurry”. What I like the most is when I have time to plan a special outfit in advance, and those are most likely the ones I will be presenting here on the blog too. My style has certain blocks that don’t change, but it still changes with current trends that I happen to like. At the end of the post I gathered a small moodboard that shows what kind of “style-atmhospere” I really like. I also started to think that it would be great to get to try street style photography sometime, and even show some here on the blog! -Vilma9