Tiedättekö mikä on turhauttavaa? Olla unelmien kaupungissa, mutta jo toistamiseen kipeänä neljän seinän sisällä. Palataan siis parin viikon takaisiin seikkailuihin, kun uusia ei vielä ole niin paljon valitettavasti päässyt kertymään.
New York on siitä ihan uskomaton paikka, että vaikka täällä vierailisi kuinka monta kertaa, nurkan takaa voi aina löytää jotain uutta. Vaikka vietän täällä tänä keväänä pidemmänkin aikaa ja kaupunki on jo entuudestaan tuttu, en usko, että tulen silti kokemaan puoltakaan sen tarjonnasta. Ensimmäisenä viikonloppuna Nykissä löysin ensimmäistä kertaa tieni Morningside Parkiin sekä Columbian yliopistolle. Kameraa ei tällä reissulla ollut mukana, mutta onneksi kännykällä sai ikuistettua hieman maisemia.


Koska Morningside Park kohoaa ylöspäin, portaiden kipuamisen jälkeen pääsee ihastelemaan maisemia kohti Manhattanin keskiosia. Puisto sijaitsee läntisellä ylä-Manhattanilla ja se on kapea, mutta pitkä. Sen alaosasta löytyy urheilukenttiä sekä lasten leikkikenttiä ja aurinkoisella ilmalla puisto täyttyy lenkkeilijöistä ja koiranulkoiluttajista.


Kun nousee portaat ylös ja jatkaa matkaa vielä pari korttelia, päätyy sopivasti kuvaukselliselle Columbian yliopiston kampukselle. Kampusalueella voikin sitten harrastaa people-watchingia (oliskohan tällekin jokin järkevä suomenkielinen ilmaisu) ja nähdä opiskeiljoiden kiiruhtavan luentosaleihin sekä kirjastolle. Hieman tuli jopa ikävä omalle kotiyliopistolle tunnelmaa aistiessa!





Jos satut vierailemaan ylemmällä Manhattanilla esimerkiksi Harlemissa, Columbian yliopiston sekä Morningsiden puiston voi hyvin yhdistää matkan varrelle. Tämä kyseisen viikonlopun reitti alkoikin Harlemista 125:n kadun metropysäkiltä, suunnaten sieltä hiljalleen alaspäin.
Terkuin,
