• New York,  Style,  Travel

    New Yorkin muotiviikot

    Mulla on aina ollut pienenä haaveena sattua johonkin maailman kiehtovista suurkaupungeista muotiviikkojen aikaan. Suuremman mittakaavan haaveena tietysti olisi päästä joskus näkemään itse näytöksiä, mutta olen tyytynyt toistaiseksi unelmoimaan vain näyttävien, upeiden näytöksiin osallistuvien fashionistojen bongailemisesta kadulla. Niinpä olinkin todella innoissani, kun huomasin olevani New Yorkissa myös muotiviikkojen aikaan!

    Eräänä kauniina sunnuntaina lähdin kävelylle suunnaten kohti SoHoa ja erästä näytöslokaatiota. Onnekseni satuinkin paikalle juuri näytösten välissä, jolloin alue täyttyi kuvattavista fashionistoista, heidän avustajistaan sekä lukuisista kuvaajista. En ollut kuvitellut olevani näin onnekas, siksi minulla ei edes ollut oikeaa kameraani mukana. Kiertelin aluetta ihaillen kuvaajia sekä poseeraavia malleja. Hetken aikaa tarkkailtuani uskaltauduin lähestymään kauniiseen violettiin jakkupukuun pukeutunutta tyttöä, joka ennen kuin ehdin edes avata suutani pyysikin minua ottamaan hänestä kuvan ja avustamaan hetken. Lupauduin tähän mielelläni, olinhan aikonut juuri kysyä saisinko ottaa hänestä asukuvan 🙂


    Tämän jälkeen rohkaistuin pyytämään myös muutamalta muulta inspiroivalta kasvolta luvan kuvaamiseen. He olivat oikein mielissään ja toivoivat tietysti näkyvyyttä esimerkiksi Instagramissa. Voi miten harmitti, että ei ollut oikeaa kameraa mukana, kuvauslokaatio sekä kohteet olivat nimittäin aika upeita. Toivotaan, että tunnelma välittyy kuitenkin näistä iPhone-räpsyistäkin!

    Instagram: @julian__luckett
    Instagram: @noahsachss
    Instagram: @cvazzana

    Näissä kuvissa Caroline Vazzana, “real life Carrie Bradshaw:ksi” kutsuttu Making it in Manhattan -sivuston perustaja sekä kyseisen kirjan kirjoittaja. Suosittelen seuraamaan!

    Hetken ympäristössä pyörittyäni totuin vilskeeseen ja huomasin, miten hyvä yhteishenki joukossa vallitsi. Kuvaajat neuvoivat toisiaan ja kommunikoivat kuvattavien kanssa saumattomasti, vaikka toki pientä kiirettä ja painetta kuvien onnistumisesta oli havaittavissa kaikilta osapuolilta. Ammattimaisuuden huomasi selkeästi! Porukka oli myös lämminhenkistä ja monet alkoivat juttelemaan kanssani, muutama kysyi ketä olen avustamassa ja rohkaisi jopa ottamaan enemmän kuvia näin mahtavan tilaisuuden sattuessa 🙂

    Jos satut suuntaamaan kaupunkiin muotiviikkojen aikaan, suosittelen ehdottomasti näytöslokaatioiden ympäristöjen tsekkaamista!

    Terkuin,

    // English: New York Fashion Week was really something! A few weeks ago I headed towards SoHo and a certain NYFW runway show location, where I ran into loads of photographers and fashionistas who had just attended a show. It had always been a small dream of mine to be in a metropolis like New York during Fashion Week. Luckily I managed to arrive to SoHo perfectly on time and got to take pictures and assist these gorgeous people. Too bad I wasn’t prepared with my real camera, but I guess these iPhone pics will do for now! It was quite an experience.

    5
  • New York,  Travel

    Chinese New Year

    Kevät on osoittautunut erinomaiseksi ajaksi asua New Yorkissa: täällä tapahtuu todella paljon! (Okei, niin tietysti aina, mutta tälle ajalle tuntuu sattuvan erityisen paljon kivaa nähtävää) Tänä viikonloppuna kaupungin kiinalaiset korttelit valtasi kiinalaisen uuden vuoden paraati, joka kulki ensin alas pitkin Mott Streetiä palaten sitten takaisin ylemmäs pitkin Chrystie Streetiä. Olin jo etukäteen päättänyt käydä kuvaamassa paraatia. En päässyt lähtemään ihan yhtä ajoissa kuin olin suunnitellut, joten näin vain paraatin loppuosaa, mutta en joutunut pettymään; kokemus oli todella mielenkiintoinen.

    Aluksi löysin tieni eteläisemmän Chinatownin pieniin kortteleihin, jotka tulvivat ihmisiä: väenpaljous oli jopa hieman ahdistavaa. Eräs väkijoukko myös joutui “jumiin” aitojen väliin ja alkoi huutaa poliisilta apua, että he avaisivat aidat. Poliisit vain hetkauttivat olkapäitään todeten, etteivät voi avata portteja.

    Onneksi löysin kuitenkin hieman väljemmille vesille, josta myös näin paraatia lähempää. Jos joskus satut Nykiin paraatin aikoihin, voin ainakin tämän kokemuksen perusteella suositella Kimlau Squarea tähyilypaikaksi.

    Olin odottanut paraatilta todella näyttäviä ja suuria asuja sekä värikkäitä lohikäärmeitä. Niitä toki näkyikin, mutta ei ehkä aivan niin suuressa mittakaavassa. Paraati ei myöskään ollut niin tiivis kuin kuvittelin, liikennejärjestelyjen vuoksi osallistujien välillä oli melko pitkiäkin taukoja. Kaikista parasta oli kuitenkin nähdä paraatiin osallistuvien onnelliset ilmeet ja iloiset uudenvuoden toivotukset, heidän tunnelmansa todella nousi kattoon, mitä olikin aivan liikuttavaa seurata 🙂

    Lopuksi tietysti suuntasin myöhäiselle lounaalle Chinatownin erääseen kiinalaiseen ravintolaan. Sellaisia tunnelmia tällä kertaa!

    Terkuin,

    // English: So last weekend I went to Chinatown to see the Chinese New Year Parade 2019! The neighbourhood was filled with happy and dancing parade participants, as well as a bunch of travellers and New Yorkers who had arrived to see the parade. It was hectic but definitely worth the while!

    5
  • Other,  Travel

    Missä mennään?

    Ai että missäkö mennään? Noh – New Yorkissa tietysti.

    ”Tietysti” on kyllä täysin liioiteltu ja absurdi ilmaisu tässä yhteydessä – jos tässä kaupungissa olisi jotenkin helppoa viettää aikaa tai tänne päästä, minua ei varmaan juuri Suomessa näkyisi 😉 Tällä hetkellä se on onnekseni kuitenkin totisinta totta: vietän hieman yli kolme kuukautta unelmieni kaupungissa opintoihini liittyvän harjoittelun parissa. En voi valehdella, etteikö tämä olisi itselleni täydellinen dream come true, olen aina haaveillut Nykissä asumisesta ja työarjen kokemisesta Manhattanin vilinässä, mutta viisumien ja järjestelyiden haastavuuden vuoksi haave on tuntunut kaukaiselta, ellei jopa mahdottomalta.

    Saavuin Nykiin viime viikolla, ensimmäinen viikko alkaa siis hiljalleen olla paketoituna. Olen jälleen rakastunut kaupunkiin uudelleen ja näiden päivien jälkeen alan jopa taas tuntea täällä olemisen jotenkin todelliseksi – yleensä kun ensimmäiset päivät menevät aina ”olenko oikeasti täällä” -sumussa. Ennen kaikkea on mahtavaa huomata, että kaupunki ja asumukseni tuntuu jo kodilta. Harmikseni olen ollut hieman kuumeinen ja sen vuoksi joutunut viettämään iisimpiä päiviä sisätiloissa, mutta toivottavasti arki lähtee sekä töiden että kaupungissa seikkailemisen suhteen pian käyntiin täydellä teholla.

    Entäpä New York helmikuussa? Aiemmat vierailuni ovat suuntautuneet kaupunkiin lähes poikkeuksetta talvella, jolloin onkin ollut todella kylmä. Tämän varjolla varauduin untuvatakilla, villakangastakilla sekä muutamalla muulla vaihtoehdolla, jotta kylmä ei varmasti pääsisi yllättämään ja pääsisin tutkimaan kaupungin kulmia lämpimin varpain. Ensimmäiset päivät olivatkin todella kylmiä, -15 tai -10 asteen pakkaset tuntuvat kaupungin pilvenpiirtäjien läpi ujeltavassa viimassa vieläkin hyytävämmiltä (vaikka Suomessa olikin juuri koettu ainakin -25 celciusta). Yritä siinä sitten seikkailla ulkona! Noh, onneksi olin varautunut. Tänään taas, vain muutama päivä pakkasten jälkeen, todistin +18 asteen lämpötilaa sekä aurinkoista päivää: lämpötila siis todella voi vaihdella lähes 40 celciusastetta! Tästä päästäänkin siihen, että on lähes mahdotonta antaa vinkkejä mitä Nykin matkalle kannattaisi pakata juuri nyt, kerrospukeutuminen (ja okei myös se untuvatakki) sekä sääennusteiden tutkiminen aamuisin taitaa vain olla se avain. Muuta helmikuusta: Restaurant Week, Fashion Week, Valentine’s Day, pian myös St. Patrick’s Day.. kaupungissa todella tapahtuu!

    Seuraavien kuukausien ajan tavoitteena olisi herätellä blogia henkiin paremmalla postaustahdilla ja toivottavasti mielenkiintoisilla (varmasti hyvinkin NYC-painotteisilla) kirjoituksilla. Jos ne kiinnostavat sinuakin, niin pysy ihmeessä kuulolla!

    Terkuin,

    7
  • Travel

    Senja ja Segla, Norja

    Blogi on muuttanut! Uusi osoite ja lisää postauksia:
    https://www.rantapallo.fi/coloringtheworld

    LUE LISÄÄ NORJA-POSTAUKSIA UUDESSA BLOGISSA RANTAPALLOLLA

    Viime vuoden tapaan suuntasimme siis myös tänä kesänä Norjaan. Tällä kertaa pääkohteeksi valikoitui Senjan saari pohjoisessa, hieman Lofooteista itään. Lähdimme matkaan tiistaina aamulla n. klo 8 aikaan ja palasimme perjantaina, viimeisen yön vietimme Suomen Lapissa poikaystäväni perheen mökillä. Reissu oli siis jälleen tehokas ja melko nopea, mikä tuntuu olevan meidän matkoille jo vähän tyypillistäkin.

    Edellisessä postauksessa kirjoitinkin Tromssasta (EDIT: uudessa blogissa), jonne matkustimme ensimmäiseksi päiväksi ja yöksi. Seuraavana aamuna suuntasimme aamiaisen jälkeen Senjan saarelle. Matka Tromssasta oli noin parin tunnin mittainen. Matkan olisi voinut tehdä suoraan pohjoista reittiä, jolloin osa siitä olisi taittunut lautalla. Koska olimme budjettireissulla ja lauttamatka olisi maksanut selvitysteni perusteella n. 35 euroa henkilöltä, päädyimme kiertoreitille. Tämä tie ei kuitenkaan ollut sen pidempi ajallisesti ja myös sen varrelta löytyi kivoja maisemia, joten voin suositella myös hieman eteläisempää reittiä, joka kiertää saarelle Finsnesin kautta.

         

    Tungeneset (alla) oli ensimmäinen kohde Senjan suositulla näköalareitillä. Näköalapaikalle kulkee norjalaiseen tyyliin erittäin siisti puinen reitti, jonka kautta pääsee astelemaan mahtaville kiville ja katselemaan upeita vuoristoja, joiden huiput kulkevat siksakkia. Ensimmäisen päivän maisemat ovat pilvisiä, mutta mielestäni niissä on silti jotain maagista. Toisena päivänä, kun oli aurinkoista, ajoimme oikeastaan lähes saman reitin matkatessamme Seglalle, joten siksi nämä eroavaisuudet kuvissa : )

    Seuraavana reitillä saavuimme Bergsbotniin; toiselle upealle paikalle, jonne oli rakennettu näköalakieleke.

    Reitin varrelta löytyy myös “kultainen vessa” : D

    Näiden jälkeen ajoimme reitin takaisin ja jatkoimme matkaa hieman länteen, kohti Hamn i Senjaa; lomakeskusta, josta olin nähnyt kauniita kuvia. Aloimme myös olla nälkäisiä, joten paikan tarjoama lohikeitto houkutteli. Ajoimme pihaan ja ihastelimme mahtavia mökkejä ja kaunista päärakennusta. Lohikeittohaaveet kuitenkin jäivät ja suuntasimme etsimään edullisempaa ruokapaikkaa vielä enemmän lännestä. Päädyimme Gryllesfjordin kylään, jossa söimme lohiannokset Skreien Spiseri -nimisessä ravintolassa. Ne maittoivat tässä vaiheessa ihan hyvin, mutta en nyt välttämättä suosittele sinne asti matkustamaan : )

     

    Yövyimme Tranoybotnissa, joka oli saaren eteläosassa, eli sinne oli hieman ajomatkaa näiltä näköalapaikoilta ja vuorelta, jonne kiipesimme. Leirintäalue nimeltään Norwegian Wild oli täysin “keskellä korpea” mutta ihanasti rannalla ja pidimme siitä. Olimme varanneet Bookingin kautta pienen suloisen mökin (halvin mahdollinen, n. 50e) ja yövyimme siellä oikein tyytyväisinä. Mökin varusteluihin kuului kerrossänky sekä pieni pöytä ja nojatuoli, tilaa oli suloisen leikkimökin verran.

    Leirintäalueen pihalta aukesi kaunis maisema

    Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Seglaa; vuorta jonka aioimme valloittaa. Ajomatka kesti noin tunnin ja nappasimme matkalta mukaamme ylinopeussakot (täysin tahattomasti, kun kumpikaan ei huomannut rajoituksen muuttumista) sekä kolme liftaria, jotka kulkivat myös samaan paikkaan. Voin muuten sanoa, että sakkoja kannattaa välttää Norjan puolella viimeiseen asti, siihen se meidänkin “budjettireissu” kaatui…

    Mainitsen tähän väliin, että en ole kummoinen kiipeilijä tai vaeltaja. Olen aikaisemmin kiivennyt yhdelle vuorelle, viime vuonna Lofooteilla, joten kokemukseni ovat täysin 100% aloittelijan ja keltanokkakiipeilijän mielipiteitä kahden vuoren perusteella. Tämä vuori oli luokiteltu eri paikoissa melko helpoksi tai hieman haastavaksi. Sitä se olikin ensimmäisen puoliskon verran, mutta loppua kohden mielipiteemme muuttui. Kiipesimme ylös n. 1,5 tuntia ja alas noin tunnin verran, pysähtyen molemmilla kerroilla levähtämään tai kuvaamaan aina kun siltä tuntui ja hieman pidemmin puoleen väliin (siinä olikin tasanne, josta hyvät maisemat). Tuon tasanteen jälkeen alkoi kiviselle huipulle vaeltaminen, jota täytyy kyllä ennemmin kutsua kiipeämiseksi. Eihän se alempaa näyttänyt korkealta, mutta senkin valloittamiseen kului toiset 45 minuuttia. Huippu oli todella jyrkkä, ja ehkä noin 3/4 vuoresta kuljettuamme aloin pelätä, etten koskaan pääse sieltä alas. Jos erehtyi kurkistamaan selkänsä yli, alkoi ainakin minua huimata aika hurjasti, vaikka en itseäni korkeanpaikankammoiseksi luokittelekaan. Tässä vaiheessa myös poikaystäväni alkoi epäröidä pääsemmekö huipulle asti, tai ainakaan takaisin alas, mikä kauhistutti minua entisestään : D

    Puolivälin tasanne matkalla Seglan huipulle

    Ylitimme kuitenkin itsemme ja lopulta paistattelimme Seglan huipulla! Napsimme kuvia, jonka jälkeen lähdimmekin äkkiä alaspäin, pelkäsin nimittäin alastuloa kaikista eniten ja sen vuoksi halusin lähteä suorittamaan sen heti, että pääsisimme takaisin puolivälin tasanteelle. Pakko myöntää, että tuolle matkalle mahtui huokauksia, luovuttamisajatuksia, liukastumisia, huimauksia sekä itkuisempikin välistoppi, mutta kyllähän sieltä lopulta alaskin päästiin!

    Käytännön asioista voisin mainita ainakin sen, että meillä ei ollut mitään kovin erityisiä vaellusvarusteita. Matka suoritettiin tavallisilla urheilutamineilla sekä lenkkareilla, minulla hieman paksummat mutta poikaystävälläni vain vaivaiset vanhat Nike Freet (!!), mistä olinkin kauhuissani ja lähes varma, että hän liukastuu vielä hengenvaarallisesti. Noh, samoilla kengillä hän valloitti vuoren myös Lofooteilla, joten pisteet kotiin kai siitä : D En siis väitä, että tälle vuorelle tarvitsee olla ammattimaisesti varustautunut, mutta vaelluskengistä tai paremmista lenkkareista olisi todellakin ollut hyötyä, sillä maasto oli viimeisellä neljänneksellä todella haastavaa. Kuten jo mainitsin, kiipeäminen ylös kesti n. 1,5 tuntia ja paluu tunnin. Yhteensä Seglan vaellusreissu vei meiltä pysähdyksineen, kuvaustaukoineen ja valmisteluineen 3-4 tuntia.

    Seglan valloittaminen kyllä kannatti, sillä maisemat huipulta olivat todella uskomattomat ja vuoren jyrkkää sivurinnettä katsellessa olo oli epätodellinen (ja erittäin huimaava). Okei, myönnän tähän väliin, että jäimme huipulta silti noin neljä metriä, sillä kurkistaessani pelosta tutisten viimeisen kiviröykkiön yli totesin, että se ei voi enää olla sen arvoista : D

    Seglan ja sakkoharmituksen jälkeen päätimme lähteä jo rauhalliseen tahtiin maisemia ihastellen ajamaan kohti Suomea. Senjalla teimme kuitenkin vielä pienen mutkan Husøyn saaren edustalta, ja se todella kannatti. Saari oli todella sympaattinen ja kuvauksellinen, nämä (alla olevat) ovatkin lähes lempiotoksiani koko reissulta! Suomen puolelle ylitimme rajan Kilpisjärvellä, ja pilvettömällä säällä maisemat olivat uskomattomat juuri ennen rajaa. Tuotakin reittiä Norjan puolelle voin siis totisesti suositella. Lähdimme Seglalta n. klo 17 aikaan ja olimme Kittilän liepeillä klo 2 maissa yöllä. Tuokin ajomatka sujui yllättävän kivuttomasti.

    Oletko itse käynyt Senjalla tai suositteletko muita kohteita Pohjois-Norjasta? Toivottavasti joku Norjan reissua suunnitteleva ehkä hyötyy postauksesta jonain päivänä, vastailen mielelläni myös kysymyksiin : )

    Terkuin,

    //English: This post is about our roadtrip to Norway this summer, our main destination was the island of Senja. We climbed a mountain called Segla and visited a famous “tourist route” in the North, which goes through Tungeneset, Ersfjord, Bergsbotn and Husøy.

    EDIT: TUTUSTU UUTEEN BLOGIIN JA MUIHIN NORJA-AIHEISIIN KIRJOITUKSIIN SEKÄ UUSIIN POSTAUKSIIN RANTAPALLOLLA!

     43

  • Travel

    Tromssa

    Terkut helteisestä pohjoisesta! Kotiuduimme pari viikkoa sitten Norjan autoreissulta ja kesälomatkin on nyt lusittu. Ajoimme poikaystäväni kanssa Tromssaan ja Senjan saarelle Pohjois-Norjaan. Norjan puolella vietimme kaksi yötä ja hieman alle kolme päivää. Kävin Norjassa ensimmäistä kertaa viime vuonna, kun teimme samantyylisen reissun, joka tosin suuntautui hieman kauemmas Lofooteille. Koska Lofootit oli siis jo kertaalleen “nähty” (okei, ainakin pieni pintaraapaisu niistä!), päätimme tänä vuonna sekä useiden suositusten vuoksi suunnata Senjan saarelle. Ensimmäiseksi yöksi varasimme majoituksen Tromssaan, jonne ajoimmekin melko suoraan. Kaupunki ei jättänyt erityisen järisyttävää ensivaikutelmaa, mihin vaikutti varmasti paljon myös sään pilvisyys.

    Saavuimme Tromssaan noin viiden aikaan ja käytimme loppupäivän keskustan aluetta kierrellen sekä tietysti ruokaillen, mikä kuuluukin aina oleellisesti meidän reissuihin : ) Olin alunperin suunnitellut, että kävisimme katselemassa maisemia Fjellheisenin vaijerihissillä (onko se sana?), mutta koska sää oli niin pilvinen ja budjettimme pieni niin jätimme tämän väliin, en usko että sieltä olisi tuolla kelillä nähnyt oikeastaan mitään. Yövyimme Scandic Grand Tromsø -hotellissa, joka oli perus Scandic-tasoa maittavalla aamiaisella sekä keskeisellä sijainnilla. Voin siis suositella, jos kaipaa hotellimajoitusta Tromssasta. Auton saimme pysäköityä läheiseen ostoskeskuksen parkkihalliin, yhden yön pysäköinnistä maksoimme hieman yli 20 euroa.

    Tämä pieni satama-alue oli mun suosikki koko kaupungista; värikkäät talot ja veneet sekä vuoret taustalla kuvastivat ihanasti norjalaista tunnelmaa.

    Tää kauppa oli tosi kiva! Hyviä merkkejä ja tietysti juuri alennusmyynnit. Jos tulet Tromssaan shoppailemaan, ihan must. Me ei oltu shoppailumatkalla, joten tyydyttiin ihastelemaan päällisin puolin, ja lisäksi löysin uuden (kaukaisen) laukkuhaaveen listalle…

    Tromssan keskusta oli melko pieni, näkymät veden äärellä olivat tietysti ihania, mutta tosiaan tuo pilvisyys vaikutti ainakin siihen, ettei kaupunki suoraan sanottuna näyttänyt kovin kauniilta. Ihan mukava norjalainen kaupunkikokemus silti : ) Kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys, “arktinen katedraali”, sijaitsi sillan toisella puolella. Ajoimme sen ohi, mutta emme kokeneet tarvetta käydä katsomassa sitä lähempää.

    Olimme tietoisia siitä, että Norjan hintataso on korkea, mutta suoraan sanottuna emme siitä, että niin korkea. Olimme tutkineet TripAdvisorista valmiiksi ravintolasuosituksia, ja päätyneet joko sushiravintola Suviin tai Kitchen & Table -nimiseen ravintolaan, joka sijaitsi hotellin toisessa kerroksessa. Pitkän ajomatkan jälkeen ei jostain syystä tehnyt mieli sushia, joten päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Paikalla kuitenkin järkytyimme, kun ravintolan hampurilaisannoksista (jotka olivat ainoita saatavilla) olisi joutunut pulittamaan hieman yli 30 euroa. Tämä ei ihan sopinut jo alunperin pieneen budjettiimme, joten päädyimme etsimään edes hieman kohtuuhintaisempaa vaihtoehtoa. Lopulta astelimmekin perheravintolan näköiseen Da Pinocchioon, joka tarjosi italialaista ruokaa. Myös pizzoista joutui maksamaan lähes poikkeuksetta 20 euroa, mutta onneksi ne olivat kuitenkin hyviä. Hintatasosta saimme järkyttyä kerta toisensa jälkeen myös pienillä “eväsostoksilla” ruokakaupoissa. Suosittelenkin varautumaan hyvillä eväillä ja ruoilla jo Suomen puolelta : D Harmi, että meidän eväsvarastomme eivät ihan koko reissulle riittäneet.

    Tromssan pysähdys jäikin meidän kohdallamme todella lyhyeksi, kun lähdimme jo seuraavana aamuna ajamaan kohti Senjaa. Emme siis kokeneet, että siellä olisi ollut meille enää enempää nähtävää. Jos matkailet Pohjois-Norjassa, voi Tromssa olla ihan potentiaalinen ja mukava kaupunkikohde tai yöpymispaikka, mutta ainakaan tämän pintaraapaisun perusteella en suosittele sinne matkustamista kovinkaan kauempaa.

    Senjan saaresta, vuorelle vaeltamisesta ja reitistämme kirjoittelen piakkoin erillisessä postauksessa, niitä voinkin todella suositella! : )

     

    Terkuin,

     

    // English: A few weeks ago we arrived home from our road trip to Norway! We started the trip in Tromsø and then continued to the final destination, the island of Senja. This post is about the day/evening we spent in Tromsø. The weather was really cloudy and a bit rainy, which might have affected our feelings about the city. It wasn’t that beautiful and we didn’t find very much to do, so we only strolled around the city and ate at a restaurant, then left the next morning. We were also quite surprised that the price level in Norway was that high, even though we already knew what to expect, at least a bit. I will later write about Senja, our route and mountains, which were amazing and definitely worth their own posts. -Vilma7

  • Travel

    Notting Hill & Portobello Market

    Huh, kylläpäs viime postauksesta ehtikin vierähtää aikaa! Täällä kuitenkin edelleen ollaan. En tiedä selittävätkö kirjoittelutaukoa töiden ja koulun loppukirit, alkukesän helteet vai juhannuksen vietto ja mökkeily, mutta aika on kyllä lentänyt kuin siivillä. Kirjoittaminen on pyörinyt mielessä koko ajan, joten tästä on nyt tarkoitus jatkaa taas tasaisempaan tahtiin.

    Palataan siis nyt kirjoittelun pariin, ja ensin Lontooseen, jossa vierailimme perheeni kanssa huhtikuun puolivälissä. Matkan alkuperäinen tarkoitus oli suoraan sanottuna jalkapallo (tosin ei niinkään allekirjoittaneen toimesta), mutta (onneksi) ehdimme parin päivän aikana nähdä ja tehdä myös muuta. Lontoo on yksi all-time-suosikkikaupunkejani ja vietinkin siellä kolme viikkoa ystäväni kanssa kielikurssilla, jolloin ehdimme koluta kaupungin lähes läpikotaisin. Monta paikkaa jäi varmasti kuitenkin vielä kokematta, ja yksi niistä – vielä varsinainen helmi – oli Notting Hill. Alue on tunnettu fotogeenisyydestään (sekä tietysti kuuluisasta leffasta) ja täyttänytkin mm. Instagramin kesäisillä kaduillaan ja värikkäillä taloillaan.

    Vietimme Notting Hillissä aurinkoista lauantaiaamua ja -päivää, jolloin lämpötilatkin kohosivat hellelukemiin (voitte vain kuvitella, että tässä asussa tuli kuuma). Kyseisen päivän kombona toimi pitkä vaaleansininen kauluspaita, oversized farkkutakki sekä raikkaan valkoiset farkut ja ikisuosikkini Furlan Metropolis Mini. Kengiksi valikoitui sekä kävelymukavuuden että pienen väripilkkunsa vuoksi burgundyt mokkaloaferit.

    Markkinaväkeä saapumassa paikalle

    Markkinoiden tunnelmaa

    Portobello Roadilla järjestetään markkinat, joiden pääpäivä on juuri lauantai. Tästä syystä alue kuhisi väkeä, ja markkina-alueella liikkuminen olikin välillä jopa haastavaa. Koska olimme aamusta liikkeellä, muilla Notting Hillin kaduilla sai kuitenkin ihastella tunnelmaa omassa rauhassa. Voin todella suositella markkinoilla vierailemista! Teimme ihania löytöjä äitini kanssa, paras valikoima oli erilaisissa asusteissa, käsitöissä ja taiteessa, antiikista puhumattakaan. Paras yllätyslöytö (jonka spottaamisesta voinkin kiittää äitiäni : )) pääsee varmasti esille tulevissa asuissa!

    Saavuimme Notting Hill Gaten metroasemalle, josta lähdimme ensin hieman Kensingtonin suuntaan kohti Hillgate Streetiä. Tältä alueelta löytyi juuri niitä ihania pieniä värikkäitä taloja, joiden kuvia netti on pullollaan. Sen jälkeen suuntasimme takaisin päin, kohti Portobello Roadia. Itse Portobello Roadin täyttivät juuri nuo paikalliset markkinat ja lukuisat pienet kahvilat ja putiikit. Suosittelen ehdottomasti poikkeamaan kyseisen kadun poikkiteille, ainakin Landbroke Groven suuntaan, niiltä löysimme ainakin omasta mielestäni kauneimpia ja eniten “Lontoomaisia” näkymiä.

    Nämä kuvat ovatkin juuri Portobello Roadin poikkikaduilta. Meitä sattui aluetta tutkiessamme viihdyttämään paikallinen vanhempi mies, joka kertoi talojen hintojen pyörivän kahden miljoonan punnan paikkeilla ja valaisi myös niiden historiaa sekä julkkisasukkaita. Oli myös hauska sattuma, että hän oli aikoinaan viettänyt aikaa Suomessa.

    Notting Hillin arkkitehtuuri on niin kaunista, että erityisesti markkinoiden aikaan suosittelen varaamaan siihen tutustumiseen lähes puolikkaan päivän. Ainakin, jos on yhtään kuvausfriikki, sillä täällä täytyy todella pysähtyä jokaiseen kadunkulmaan ikuistamaan jotain : D Satuimme paikalle myös kukoistavaan aikaan, mistä olinkin todella mielissäni. Muutaman päivän tai viikon kuluttua kirsikkapuiden ja muiden kauniisti kukkuvien puiden kukat olisivat varmaan olleet jo pudonneet, sillä nytkin jo huomasi niiden olevan viimeisillään.

    Oletko vieraillut Notting Hillissä? Ihastuitko myös alueeseen? : ) Itse voin ainakin suositella siellä vierailemista täydestä sydämestäni!

    Terkuin,

    // A few months ago we visited London with my family. The original purpose of the trip was football, but (luckily : D) we had time to see something else too. London is a dear and familiar city for me as I’ve spent three weeks there on a language course. I hadn’t visited Notting Hill before, so this time it was a must. The area really charmed us with its beautiful architecture and the busy Portobello Market. We arrived to Notting Hill Gate underground station and went towards Hillgate street; an area that has those cute, little colorful houses. Then we continued to the opposite direction, towards Portobello Road, where the market is organized and very busy especially on Saturdays. Portobello Road’s cross streets were extremely beautiful. I can really recommend visiting, especially on a sunny day like this! -Vilma6

  • Travel

    Reissuvuosi

    Mietin pitkään, mistä kirjoittaisin mun toisen postauksen. Syynä ei kuitenkaan ollut ideoiden puute,  ennemminkin se, että niitä vilisi päässäni ihan liikaa! Yllättäen kynnys tälle toiselle kirjoitukselle nousikin jopa korkeammaksi kuin ensimmäiselle. Päätin kuitenkin lopulta, että aloitan mahdollisimman laajoilla aiheilla, jotka mahdollisesti kertoisivat blogin tulevasta suunnastakin. Ihan siltäkin varalta, että tänne joskus hamaassa tulevaisuudessa eksyisi joku muukin kuin mun perhe ; )

    Aloitetaan siis katsauksella menneeseen reissuvuoteen. Täytyy ilokseni sanoa, että kulunut vuosi on ollut matkojen osalta omassa mittakaavassani melko vilkas. Tästä olenkin ollut tietysti oikein mielissäni! Opiskelijana reissaaminen kun usein on valitettavan haastavaa, sekä ajan että budjetin puolesta. Onnekseni oon päässyt aina kuitenkin työskentelemään opintojeni rinnalla. Tästä tilanteesta ja töiden joustavuudesta oonkin todella kiitollinen, se kun mahdollistaa myös reissaamisen hieman tiheämmällä aikavälillä. Täytyy silti todeta, että viime aikojen reissujen jälkeen näihin taitaakin olla tulossa tauko, mutta mikäs sen parempaa kuin muistella niitä muutamien postausten kera.

    2017:

    Kööpenhamina

    Vuosi sitten matkustimme poikaystäväni kanssa Kööpenhaminaan, molemmat ensikertalaisina kyseiseen kaupunkiin. Minilomamme kesto oli kaksi yötä kohteessa, mikä riitti hyvin ensiraapaisulle kaupungista. Yllätyimme molemmat Köpiksen tietystä ”eurooppalaisuudesta”, kun ehkä ainakin itse aiemmin kuvittelin sitä enemmän Tukholman kaksoissisarukseksi. Kaupunki oli oikein mukava pieneksi irtiotoksi arjesta ja tarjosi kauniin ilman, makoisia ruokaelämyksiä sekä tietysti paikallista hyggeä.

    Lofootit

    Kesällä päätimme lähteä jo pitkään suunnitellulle ja odotetulle autoretkelle Norjaan, kohti Lofootteja. Matka oli ensimmäinen visiittini Norjaan, jossa maisemat eivät pettäneet odotuksiani. Reissulla koimme lofoottien turkoosin veden, vuoret ja lampaat, kuljimme kalanhajuisissa satamissa, kiipesimme vuorelle (mikä vei ainakin tämän kuntoilijan jo lähelle äärirajojaan :D) sekä vietimme kymmeniä tunteja auton penkillä, sekä nukkuen että maisemia ihastellen. Kuvien selaaminen saakin suunnittelemaan Norjan reissua myös ensi kesälle!

    Pariisi

    Vuoden lopussa lähdimme myöskin poikaystäväni kanssa juhlistamaan syntymäpäiviämme yhteen Euroopan huippukohteista; Pariisiin. Olen aiemmin vieraillut Pariisissa lyhyesti kielikurssin päätteeksi (eli n. 7 vuotta sitten). Tuolloin kaupunki ei jäänyt mieleeni kovinkaan positiivisena: muistin kadut likaisina, metron liian nopeana ja vaikeasti ymmärrettävänä, ihmiset hieman töykeinä. Tämän vuoksi lähdin reissuun ristiriitaisin mielin, mutta yritin silti pitää suhtautumiseni avoimena; ehkä kaupunki yllättäisi tällä kertaa. Kuten arvelinkin, nyt pidin Pariisista jo paljon enemmän. Hotellihuoneestamme avautui pieni kuvankaunis parveke pariisilaiselle kadulle ja lähialueilta löytyi paljon juustokauppoja. Minut tuntevatkin voivat tässä vaiheessa jo arvata, miksi Pariisi miellytti tällä kertaa enemmän; löysimme ihania ravintolakokemuksia. Niistä teenkin ehdottomasti oman postauksen myöhemmin. Sneak peakina voin kuitenkin sanoa, että tämä juustofriikki oli taivaassa!

    2018:

    New York & Islanti

    Vuosi vaihtui ja erittäin odotettu reissu alkoi lähestyä. Olimme syksyllä ystäväni kanssa varanneet matkan all-time lempikaupunkiimme; New Yorkiin. Olemme vierailleet kaupungissa useampaankin kertaan yhdessä, mutta emme vain saa siitä tarpeeksemme. New York is always a good idea! Näin neljättä kertaa sinne matkaavana voinkin sanoa, että kaupunki yllättää aina, eikä siellä tarvitse kokea yhtään tylsyyden hetkeä. New York on siis ehdoton suosikkini, josta kirjoittelen varmasti vielä useita kertoja. Oli vaikeaa valita sopivaa kuvaa kaupungista; sillä kun on niin monta puolta. Lisäksi New Yorkin kuvakirjastokansioni alkoi juuri jostain syystä reistailla, joten nyt tyydytään vain tähän yhteen.

    Tällä kertaa halusimme kuitenkin liittää matkaan myös jotain muuta; siksi valitsimme IcelandAirin lennot, joissa oli mahdollisuus stopoveriin. Vietimme New Yorkissa 9 päivää, jonka jälkeen paluumatkalla yhden päivän ja yön Reykjavikissa/sen lähialueilla. Stopover oli mainio tapa kokea pieni pala tuota mielenkiintoista maata laavakivien keskellä, se jätti ehdottomasti halun palata takaisin uudestaan. Stopoveristakin täytyy ehdottomasti kirjoittaa oma postauksensa.

    Berliini

    Syksyisillä synttäreilläni minut yllätettiin kavereideni toimesta lentolipuilla Berliiniin! Helmikuussa lähdimme siis heidän kanssaan tapaamaan porukkamme vaihtaria Saksaan. Kohteeksi valikoitui Berliini, koska yhteydet sinne olivat parhaimmat, ja onhan kaupunki myös kiinnostava. Berliinissä olen vieraillut aiemmin kahden päivän pysähdyksellä, kun aikanaan aloitimme interrail-matkamme sieltä. Tuolloin myöskään Berliini ei tehnyt kovinkaan erityistä vaikutusta tähän ikuiseen Nyki/Lontoo-tyttöön, mutta muistan pitäneeni erityisesti kaupungin pariisilaisesta tyylistä asettaa terassituolit kohti katua : D sekä kivasta ekasta hostellikokemuksestamme. Tällä kertaa myös Berliini yllätti positiivisemmin, jopa harmaina helmikuun päivinä sieltä löytyi paljon väriä, sopivasti kulttuuria, puhumattakaan hyvästä ruuasta ja seurasta. Reissu oli siis oikein onnistunut.

    Tälle keväälle, melko piakkoinkin, on tulossa vielä yksi reissu toiseen vanhaan lempparikaupunkiini. Siihen palaankin uudessa postauksessa myöhemmin! Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että kulunut matkavuosi onkin ollut sangen suurkaupunkipainotteinen. Viihdyn oikein hyvin kaupungin vilinässä, joten olen ehdottomasti nauttinut siitä, mutta tulevaisuudessa houkuttelee tietysti taas suunnitella myös erilaisia kohteita.

    Matkailun osalta haluan ehdottomasti myös kirjoitella tulevaisuuden reissuhaaveista! Niitä kun tuppaa kertymään lähes päivittäin…

    Löysitkö näistä kohteista sun omia lemppareita? Minne suuntaat tai suuntaisit itse seuraavaksi? : )

    Terkuin,

    10

  • Other,  Style,  Travel

    First one

    Hei! Tervetuloa Coloring the Worldiin; blogiin matkustamisesta, tyylistä, ja kaikesta kauniista meidän ympärillä. Mun nimi on Vilma, kirjoitan tässä juuri elämäni ensimmäistä blogipostausta, mistä oon haaveillut jo ihan liian kauan. Löysin tieni muoti- ja matkablogien maailmaan yläasteaikoina, joista on jo vierähtänytkin kymmenisen vuotta.. En ole kuitenkaan vielä uskaltautunut aloittamaan omaani, vaikka intoa siihen on aina löytynyt. Miksi sitten päädyin aloittamaan nyt? Oikeastaan siksi, että mulla ei todellakaan olisi aikaa. Joo, kuulit oikein. Opiskelut, työ ja ihanat ihmissuhteet pitävät tämän pohjoisen tytön arjen melko kiireisenä, joten muu meinaa usein jäädä jalkoihin. Päätin siis, että nyt jos koskaan on aika avata oma pieni kanavani, jonne kirjata elämää ilostuttavia asioita. Bloggaaminen yhdistää mun lemppariasioita; valokuvausta ja kirjoittamista, ja lisäksi pitää pienen sisäisen kotisivunörttini viihdytettynä. Parasta on tietysti, että voin tehdä sitä mun lemppariaiheista; matkustamisesta ja muodista.

    Blogin nimi Coloring the World kuvastaa sitä, että sen tarkoitus on tuoda mun arkeen väriä ja inspiraatiota. Ja tavoitteena on tietenkin, että se voisi tuoda sitä myös sulle. Väreillä ja värittämisellä en nyt konkreettisesti tarkoita keltaista, punaista ja vihreää, vaan sitä inspiraatiota, jolla jokaisesta päivistä tulee vähän mukavampi. Tiedätkö niitä päiviä, kun torkutatkin herätyskelloa puoli tuntia liian pitkälle, missaat bussin ja vihdoin perillä huomaat unohtaneesi harjata hiukset ja lompakon kotiin? Silti ne kivat korvikset, jotka ehdit aamulla ripustaa korviin, piristää sun päivää ja ajatus tulevista reissuista saa hymyn huulille. Okei, en voi valehdella, etteikö tuo olisi ote suoraan mun arjesta. Toivottavasti ymmärsit pointin. Toki blogin nimellä on myös toinen merkitys, se kuvastaa harrastustani “värittää” maailman karttaa tutuksi, yksi uusi paikka kerrallaan.

    Rakastan reissaamista ja kauniiden asioiden katselemista, kumpaakin teen useimmiten kameran linssin läpi. Oon kuvannut jo pienestä pitäen, joskus enemmän ja joskus vähemmän ahkerasti. Viime vuosina, kun iPhonen kameratkin ovat kehittyneet jo niin pitkälle, on oikea kuvaaminen valitettavasti jäänyt huonommalle tolalle. Siksi blogin tarkoitus onkin myös herätellä harrastustani taas paremmin henkiin ja tuoda inspiraatiota myös opintoihini markkinoinnin parissa.

    Postauksen kuvituksena toimii muutama kuva viime aikojen reissuilta; siis pieni vilkaisu aiheisiin, joista ainakin tulen todennäköisesti kirjoittelemaan. Matkustamisen lisäksi mun sydäntä lähellä ovat valokuvaaminen, muoti, markkinointi, koirat, ja ihanat (valitettavan usein liian kalliit) laukut. Okei, myönnän, rakastan myös hyvää ruokaa ja leikin ravintolakriitikkoa aina tilaisuuden tullen. To be honest, en osaa yhtään sanoa mitä tästä tulee, mutta toivottavasti jäät mukaan ottamaan siitä selvää!

    Terkuin,

    Ps. Jos tykkäät postauksesta, voit kertoa sen klikkaamalla pientä sydän-painiketta, joka löytyy postaussivujen alalaidasta. Jos taas mieleesi juolahtaa jotain muuta, vaikka kivoja matkavinkkejä tai kysymyksiä, kommentoi ihmeessä! : )

    // In English:
    Welcome to Coloring the World; a brand new blog about travel and style. My name is Vilma, and this is my first blog post ever. I’ve been reading and following fashion and travel blogs since about seventh grade (and it’s been a few years since then..) but I’ve never had the courage to start one of my own. Lately I’ve been feeling way too busy ­– and that’s why I’m starting it now. Sounds strange enough? The name ‘Coloring the world’ means that my blog aims to bring some color and inspiration to my everyday life – hopefully to yours too – and at the same time support my hobby of “coloring” the world map one place at the time. I’m a marketing student from the North and love photography, travelling and fashion, especially beautiful (unfortunately often way too expensive) bags. I’m also a huge fan of delicious food and like to act like a restaurant critic whenever possible. If these topics seem to be something you’re interested in, feel free to join! -Vilma

    PS. If you like a post and want to show it, you can click the heart button under the text. If you have something else in mind, please leave a comment! : )22